Häpeän tunne estää oppimisen

 

Väitän, että suurin syy on häpeän tunne. Oli jo tarpeeksi noloa keekoilla lavalla arvosteltavana, saati että olisin vielä oikein esiintynytkin. Teknisesti ja taidollisesti olisin pystynyt paljon parempaan, mutta en uskaltanut. Pelkäsin, että näyttäisin hölmöltä ja erilaiselta kuin muut - olisi niin noloa yrittää liikaa ja epäonnistua. Oli helpompaa vaan alisuorittaa ja välttää riski.

 

Häpeän sanotaan olevan vaikeimmin käsiteltävä tunteemme. Se on piinaava, ajattelua lamaannuttava tila, joka estää päätöksen teon ja jähmettää luovuuden. Se myös ajaa meitä tehokkaasti pois häpeää aiheuttavan asian luota. Häpeän tunne liittyy siihen, että haluamme olla arvostettuja omassa ryhmässämme.

 

Olen miettinyt asiaa paljon fitnessurheilun lisäksi myös muitten töitteni kautta. Itseään häpeilevä johtaja, myyjä tai asiantuntija ei ole uskottava eikä saavuta joukkojensa aitoa luottamusta. Häpeilevä lavasuorituksen tekijä ei myöskään ole uskottava. Jo ihan konkreettisestikin ryhti painuu, kävely laahaa ja katse ei uhku voimaa.

Jos siis haluaa menestyä on esiintymiseen ja poseeraamiseen liittyvästä häpeän tunteesta päästävä eroon ja uskallettava laitta itsensä likoon.

 

Miten päästä eroon piinasta? - neljän keinoa saavuttaa flow

1. Puhutaan häpeästä. Kun asian tunnistaa ja tunnustaa taakka kevenee. Usko tai älä, häpeän tunne on meille kaikille tuttu.

2. Normalisoidaan häpeä. Toiset meistä hauskuuttavat muita kertomalla hassuja sattumuksiaan. Nämä tyypit olevat yleensä pidettyjä ja heidän seurassaan on helppo olla. Mokailussa ei ole mitään pahaa: parhaimmillaan siitä saa hyvän tarinan ja pahimmillaan siitä ainakin oppii. Mokien tunnustaminen vapauttaa tunnelmaa ja antaa tilaa nauraa.

3. Ollaan ylpeitä tekemisestämme. Tämä on ylivertaisen tärkeä! Ihan sama, vaikket olisi kisakunnossa tai vasta aloittelisit posetreenejä - ole ylpeä lajin harrastaja! Esiintymisessä on jo visuaalisestikin jäätävä ero, jos sen tekee ylpeydellä kuin anteeksi pyydellen. Ylpeä ihminen on uskottava.

4. Tehdään yhdessä ja avoimesti. Olen huomannut, että ryhmätreenit toimivat myös sosiaalisina tapahtumina. Jos tunnelma on hyvä, kaikki lähtevät kotiin täynnä yhteisöllisyyden kokemusta ja uskoa itseensä. Yhteisöllisyyden kokemus tuo varmuutta. Se kertoo, että tämä on meidän juttu ja tämä on tärkeää. Osallistu siis joskus ryhmätreeneihin, vaikka tuntuisi pelottavalta mennä vieraiden ihmisen eteen pyörimään. Hyvä valmentaja osaa huomioida tämän haasteen ja auttaa. Häpeä myös helpottaa kerta kerralta ja siitä kannattaa kamppailla eroon ennen oikeaa kilpailutilannetta.

 

Juuri nyt on hyvä aika miettiä tätä. Kun tunnistaa oman häpeänsä on jo hyvässä matkassa pääsemässä siitä eroon. Veikkaan, että nyt päällä olevat rajoitukset eivät ainakaan tee esiintymisestä henkisesti helpompaa sitten, kun se taas on mahdollista. Sitten, kun tilanne normalisoituu treenataan taas iloisina yhdessä. Mutta siihen asti työstetään asioita kukin tahoillamme ja muistetaan, että etäisyydestä huolimatta olemme samassa veneessä kaikki!

 

Kuva Team Bull´s All Outin treeneistä keväällä 2020.